Sanomalehtimies

Sanomalehtimies

Muistokirjoitus Fabian Langenskiöldistä, käsikirjoitus

Carl Fabian Teodor Langenskiöld, Ruotsin kuninkaallisen armeijan majurin, sittemmin maaherra Anders Gustaf Langenskiöldin ja Hedvig Gustafva Gripenbergin nuorin poika, oli syntynyt 17. marraskuuta 1810, tuli ylioppilaaksi Turun yliopistossa 1825 ja promovoitiin filosofian maisteriksi Helsingissä 21. kesäkuuta 1832. Hänestä tuli vuonna 1838 Haminan kadettikoulun matematiikanopettaja; hänet määrättiin 1842 Keisarillisen Suomen Senaatin kielenkääntäjäksi ja siirrettiin 1846 vastaavaan virkaan valtiosihteerinvirastoon Pietariin ja nimitettiin siellä toiseksi kansliasihteeriksi 1848 sekä ensimmä...

Artikkeli viljakaupasta ja hätäaputoimista, konsepti

Päivämäärä: 
17.2.1865
Viime aikoina ovat sanomalehdet puuhailleet paljon viljakauppaa ja hätäaputoimia koskevien kysymysten parissa. Valitettavaa tässä keskustelussa on se, että siihen eivät osallistu ne henkilöt, jotka tuntevat olot maan hätää kärsivissä osissa – ja että sitä käyvät eivät edes ole perehtyneet kuvernöörien satokertomuksiin ja virallisiin hätäaputoimia koskeviin ilmoituksiin, puhumattakaan että olisivat yrittäneet muulla tavoin hankkia tarvittavia tietoja. Tästä seuraa, että yleinen mielipide välttämättä tulee johdetuksi harhaan niin kyseisen hädän laadun ja vaikeusasteen suhteen kuin myöskin mit...
Paikat: 

Joukahainen nro VI, 1869: Muutamia huomioita Pohjanmaan maasta ja kansasta

Päivämäärä: 
31.1.1869
Olen hieman epäröinyt, pitäisikö minun tälle aikakauskirjalle, jonka ehkä pitäisi pikemminkin sisältää idulla olevien lahjakkuuksien hengentuotteita ja nuorekkaiden toiveiden ilmauksia, tarjota kirjoitusta, joka on todenmukainen ja antaa hyödyllistä tietoa, mutta jossa ei voida välttää vähemmän iloisten aiheiden koskettelua. Kun toimitus on kuitenkin halunnut vanhemmankin väen kirjoittavan tähän julkaisuun, on helposti käsitettävissä, että vanha mies haluaa avustaa antamalla parasta, mitä hänellä on runsaammin kuin nuorisolla, ammentaa kokemuksestaan. Nurkkapatrioottisuudeksi sanottu ilmiö ...

Meidän päiviemme politiikka, julkaisematon sanomalehtikirjoitus

Päivämäärä: 
30.12.1870
Joka haluaa ymmärtää ja arvioida aikansa poliittisia pyrkimyksiä, ei saa rajoittaa katsettaan vain tämänhetkiseen, vaan hänen tulee tuntea ja ymmärtää aikaisemmat historialliset ilmiöt, joista nykyisyys on noussut esiin – tämä on yleisesti tunnustettu vaatimus. Valtiomiehet kaikilla tasoilla toimivat toki näennäisesti tällaisesta tarkastelusta riippumatta. He hoitavat tämän hetken valtiollisia etuja suunnilleen samalla lailla kuin yksityishenkilö ponnistelee hyvinvointinsa takia, arvioiden ainoastaan mahdollisuuksia sen edistämiseksi. Kokemus todistaa kuitenkin yhdessä ajattelun kanssa, ett...

Josef August Schaumanille

Päivämäärä: 
17.1.1871
17.1.1871 Saatuani tämän päivän Hufvudstadsbladetista tiedon, että eilisillä juhlapäivällisillä sanomani sanat on kirjoitettu muistiin ja julkaistaan, pyydän kohteliaimmin, että saisin ennen sitä nähdäkseni käsikirjoituksen tai ainakin korjausvedoksen. Kunnioittavasti Joh. Vilh. Snellman    
Paikat: 
Kirjeenvaihto: 

Hufvudstadsbladet nro 14, 18.1.1871: Puhe Suomen lehdistön satavuotisjuhlassa

Päivämäärä: 
18.1.1871
Ryhtyessäni täyttämään saamaani tehtävää joudun heti alkajaisiksi hämmennyksen valtaan. Saadakseni huomiota muutaman silmänräpäyksen ajaksi minun pitäisi ehkä aloittaa puhuttelemalla kuulijoita: ”Hyvät herrat!” Onneksemme näemme täällä kuitenkin myös naisia kaunistamassa läsnäolollaan tätä juhlaa. Ja koska aihe ei juuri tarjoa eikä esitystapakaan ansainne heidän huomiotaan, hämmennyn, kun minun on osoitettava sanani myös heille. Aivan toisin olisivat asiat, jos olisimme vielä onnellisempia, jos nimittäin eläisimme sadan vuoden päässä olevassa tulevaisuudessa, vuonna 1971. Silloinhan voisimm...
Paikat: 

Morgonbladet nro 302 ja 303, 28. ja 30.12.1872: Totuus lehdistölainsäädännöstämme, luultavasti epämieluisa

Päivämäärä: 
28.12.1872
Vastentahtoisesti heittäydyn nykyisen lehdistövallan armoille julkistamalla ajatukseni ja käsitykseni. En ylipäänsä katso niiden tästä hiljaisuudesta menettäneen mitään. Mutta on tilanteita, joissa julkinen ääneen lausuminen on melkeinpä velvollisuus ja joissa vaikenemisesta tulee raskas taakka. – Toivon vain, että esiintymiseni syynä ei pidettäisi erään täkäläisen lehden purkausta, josta sattumalta olen saanut tiedon Svenska Aftonbladetin kautta, tai muita samanlaisia, joita mahdollisesti on esiintynyt, vaikka en niitä tunne. Monena vuonna likimain kaikki julkiset lausumat meidän lehdistöo...
Paikat: 

Morgonbladet nro 80: Puhe Vilhelmin päivänä 7.4.1873

Päivämäärä: 
7.4.1873
Olisin toki hartaasti toivonut, että viimeiset vuoteni olisivat kuluneet maallemme joka suhteessa iloisemmissa oloissa. Mutta katsellessani mennyttä elämääni ja mittaillessani nykyisiä oloja lohduttaudun ajatuksella, että kun on päästy näin paljon eteenpäin varsin lyhyessä ajassa – ovathan muutamat vuosikymmenet kansan elämässä vain silmänräpäys – sillä, mikä on näin edistynyt, on todellakin tulevaisuus edessään. Kirkkaat ja pilviset päivät vaihtelevat kansojen kuten yksityisen ihmisenkin elämässä. Herroja nämä hetkelliset huolet eivät masenna; nuorison edessähän loistaa aina iloinen tuleva...
Paikat: 

Joukahainen nro VII 1873: Eräs vanha koulu

Päivämäärä: 
15.5.1873
Eräässä pääkaupungin sanomalehdessä ilmestyi muutama kuukausi takaperin artikkelisarja vanhasta ja uudesta koulusta. On vaikea sanoa, mitä arvoisa kirjoittaja vanhalla koululla tarkoittaa. Uudella hän tarkoittaa luultavasti Helsingin normaalikoulua. Ja jos hänen kokemuksensa vanhasta koulusta ei ulotu kauemmas kuin aikaan juuri ennen monien uusien koulujärjestysten säätämisaikaa, niin se on joka tapauksessa hyvin rajallinen. Niin virheellinen on kuva, niin nurinkurista arviointi. On selvää, että niin sanottu uusi koulu on sen rinnalla itse erinomaisuus, non plus ultra [verrattomin]. Siitä e...

Morgonbladet nro 78, 7.4.1874: Puhe Vilhelmin päivänä 1874

Päivämäärä: 
7.4.1874
Hyvät Herrat! Tiedän toki, että näen täällä vanhempia ystäviäni, jotka eivät ole väsyneet osoittamaan minulle vuodesta toiseen aina 6. huhtikuuta muistavansa minua, tiedän, että saan ensisijaisesti kiittää heitä tänään ja kiitän heitä sydämellisesti. Nuoremmat herroista eivät voi tietää minusta paljonkaan, vaikka tuntisivatkin nimeni, tuskin senkään vertaa, olenko jo kuollut ja haudattu vaiko vielä elävien kirjoissa; kuulunhan ensimmäisiin vuorossa oleviin sen sukupolven keskuudessa, joka pian täältä poistuu. Niinpä kiitänkin herroja siitä, että he ovat kuitenkin hyväntahtoisesti saapuneet ...